maanantai 22. huhtikuuta 2013

32

Pyöräilin tänään palaveriin (koukkasin aamusuihkuun oman ketjun salille) ja sain lähityöihmiseltä hemmotteluaamiaisen keskustan ehdottomassa ykkösaamiaispaikassa. No varmaan on muitakin, mutta en ole sellaisessa koskaan käynyt. Niin luksusta. Tultuani työkaverin hemmottelemaksi (ja sitä myöden tosi onnelliseksi) pyöräilin takaisin kotiin. 

32 km. 1 tunti 45 minuuttia. Vauhtia hidastaa liikenne. Kun joutuu väistelemään muita ihmisiä, pyöriä, autoja, julkista liikennettä, tavaroita purkavia kuorma-autoja, jalkakäytävälle nousevia takseja, jne. Pyöräilykausi on niin alussa, että edes pyörätiellä hortoilevat jalankulkijat eivät saaneet minkäänlaista ärtymystä aikaiseksi, kunhan pujottelin välistä. Polkupyörä tuntuu silti vapaudelta! Pääsen taas rullaamaan ohi autojonojen. 




Säätiedotuksen mukaan huomenna sataa. Eiku coretexiä pintaan ja menoksi. Vielä pyörän kutsu on kovempi kuin ärsytys kypärän sisään valuvasta vedestä, joten valitsen fillarin. Talven aikana juossut lenkit ja poljetut spinningtunnit ovat valmistaneet tähän ja pyörä on kevyt tapa liikkua. Tuntuu kuin ei olisi pyörän selästä talvea poissa ollutkaan. Mäet tuo vaan mukavaa vaihtelua! Niin ja siis varsinaisen työmatkan ajamiseen menee sellaiset 20 minuuttia, joten kyse ei ole mistään pitkästä matkasta edes sateessa.

Nooo, katsotaan nyt sitten taas syssymmällä, kun rengas on puhjennut reissun päällä jonkun kerran ja on kastunut ja kuraantunut riittävän monta kertaa, että muuttuuko ääni kellossa. Tällä hetkellä on sellainen olo, että pääsispä taas ajamaan.

tAamu

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Life is short. Go run.

Eilinen spinnningmaraton (no mun mielestä puolikas) tuntuu ihmeen vähän jaloissa. Heti jälkeenpäin tuntui kyllä ja varmasti en venytellyt tarpeeksi, mutta silti fiilis jaloissa aamusella ihan normaali. Niin kuin sade yksi päivä esti juoksun, samalla tavalla aurinko kutsuu nyt juoksemaan. Sovin juoksutreffit (mun treffikaverit on tosi helppoja), koska tekee mieli niin paljon juoksemaan. Aurinko paistaa, taivas on sininen ja rantareitti sula. Mitä muuta ihminen voisi toivoa?




Elämässä yksinkertaiset ilot on parhaita. Näitä onnen hippusiahan riittää, jos niihin haluaa tarttua. Aamu, lenkki ja ystävä <3

Ruokailun totaalisen tasapainottomuuden takia en ole painotavoitteissani,  mutta olo sinänsä on hyvä. Tällä hetkellä en vello hirveässä kehohäpeässä. Ehkä jossain vaiheessa tajuan, miten hukkaan heitettyä energiaa sekin on. Tai sitten pitäisi olla vielä suurempi häpeä, että oikeasti tarttuisi toimeen niin, että tavoittaisi sen, minkä tahtoisi.




Just nyt on hyvä näin. Aurinko paistaa ja olen lähdössä lenkille. Sunnuntainautintoja!

tAamu

lauantai 20. huhtikuuta 2013

spinningmaraton

Aikana ennen juoksusta innostumista innostuin spinningistä. Spinu oli ihan ykköslaji mun mielestä. On hyvä laji edelleen. Jos musiikki vielä on kohdillaan tunnilla, kokemus on vähintäänkin nautinnollinen! Hiki irtoo ja tuntuu, että alkaa saavuttaa edellä ajavia. Olen TM:nä puhunut varmaan useammankin kerran biker's high:sta. Ainakin minä pystyn helposti saavuttamaan runner's high:n eli sen liikunnan tuoman flow:n myös spinning-tunnilla. 

Musiikilla on suuri merkitys mielestäni etenkin spinningissä, koska lajihan on samalla tavalla monotoninen kuin juoksukin. Tiedän ihmisen, joka kouluttautui spinning-ohjaajaksi, koska ihastui lajiin, mutta ohjaajien soittama musiikki oli niin huonoa. Ja hänen soittolistansa on kyllä parhaita, mitä olen tunneilla kuullut. Musiikki on ihan yhtä tärkeä osa tunnin onnistumista kuin ohjelman rakennekin. 




Tänään suuntana spinningmaraton. Hirveitä odotuksia musiikin suhteen ei ole. Onko spinning-ohjaaja hyvä, jos hänen tekemät tunnit ovat rakenteeltaan hyviä, mutta musiikkin suunnitteluun ei nähdä vaivaa? En tarkoita sitä, että nyt ei soiteta minun lempimusiikkiani. Ei tarvitsekaan. Vaan että työbiisit on riittävän raskaita, kevyet rullaukset sopivan kevyitä ja loppulämpässä myös musiikki tukee sitä, että hyvin tehty, hyvin selvitty. Mulle tämä tärkeä asia.

Mutta ihanaa päästä polkemaan vähän pidemmäksi aikaa. Tehdä hyvä, vähän pidempi treeni. Tulla voittajana maaliin. Ja onhan ihan mahdollista, että tänään tulee positiivinen yllätys musiikin muodossa. Mut hei, pessimisti ei pety :)

Mukavaa liikunnallista lauantaita teille kaikille ja jos ette ole ohjatulla tunnilla, kuunnelkaa niin lempimusiikkianne että! Tai ainakin lajiin sopivaa (on se laji sitten viikkosiivous, juoksulenkki tai sohvalla meditointi).

tAamu

torstai 18. huhtikuuta 2013

Sataa, sataa ropisee

Harvoin sataa niin paljon, että lenkki on sen takia jätettävä välistä ja kesäsadekin olisi ollut eri asia. Tänään sateen raakuus yllätti. Kengät kastui kahdessa minuutissa, vedenpitävä vaatetus hiosti (liikaa) ja juoksutakista taas olisi tullut hetkessä jäiset vesipisarat läpi. Ärsytys. 

Mutta olin ärsyyntymättä. Elämä on. Ihan tarpeeksi haastetta ilmankin, että tällaista jäisi harmittelemaan. Ruuhkavuosia en osaa ajatella, mutta oli ruuhkatorstai. Huomenna aamulla vesijuoksua, illalla pilatesta ja syvävenyttelyä. Tänään voi siis olla enemmän kuin hyvin juoksematta. 

Etenkin kun työmatkat tuli taitettua pyörällä. Aamulla auringon paisteessa, iltapäivällä vesisateessa. Ei silloin kuitenkaan vielä siinä, joka yllätti iltasella. 




Tällaisina päivinä soi päässä tämä:




Parempia lenkkisäitä odotellessa. Kaikessa rauhassa.

tAamu

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Haastavaa

Anna haastoi minut vastaamaan viiteen kysymykseen, laatimaan uudet viisi kysymystä ja haastamaan seuraavat viisi vastaamaan niihin. Mikä ettei.


1. Oletko enemmän aamu- vai iltaihminen?

Ehdottomasti aamu! Saatan aloittaa työt, lähteä lenkille tai puuhastella muuten ilolla jo klo 7. Jos minulla on jokin työ- tai muu tehtävä, jossa tarvitsee keskittyä keskivertoa enemmän ja saada paljon aikaan nopeasti, järjestän aikaa sen suorittamiseen aamusta. Tiivistämiset, yhteenvedot, toimintakertomukset ja vastaavat syntyvät tuskattomimmin aamusta. Illalla silmät painuu kymmenen pintaan kiinni (vaikka saatan puoliväkisin kukkua puolille öin), eikä ihme kun on kuuden pintaan ollut aamulla jo liikkeellä.

Olen aina ollut aamuihminen, mutta aamuvirkku esikoiseni oli viimeinen naula iltakukkumisen arkkuun (nykyisin teini-ikään ehtinyt esikoinen on täysin päässyt aamuvirkkuudestaan) ja luovutin sen asian suhteen. Aamut on minun omaa aikaani. Usein olen perheestäni ensimmäisenä hereillä ja saan nauttia aamun hiljaisuudesta (tai ainakaan hereillä ei kanssani ole yhtään alaikäistä!).

2. Mikä on suurin motivaationlähteesi?

Liikunnasta saatu hyvä olo! Itsensä voittaminen. Onnistumisen kokemukset. Ennakkoluuloista pääseminen. Stressin hallinta liikunnalla.

3. Mitä aiot hankkia seuraavaksi?

Juuri nyt en tarvitse oikein mitään. Pyöräilykypärän päivitän jossain vaiheessa vähän moderninpaan malliin.

4. Suosikkitreenisi?

Ykköslaji on edelleen juoksu ihan sen vuoksi, että siitä nauttimaan oppiminen oli pitkä tie, joten se saavutus tuntuu itsessään jo voitolta. Rakkaus spinningiin on pidemmältä ajalta, joten se on pakko mainita. Selkäräjähdyksen jälkeen olen oppinut nauttimaan pilateksen, joogan ja venyttelyjen tapaisista tunneista. Suunnilleen näistä rakentuu se combo, jolla nykyisin treenaan.

Juoksun säännöllisenä pysymisestä saan kiittää aktiivisia juoksukavereitani, jotka eivät myöskään anna herpaantua silloinkaan, kun motivaatio ei ole ihan tapissa... Tykkään kaiken kaikkiaan liikkua ja olla liikkeellä.

5. Jos saisit mahdollisuuden kokeilla ihan mitä lajia vain, mitä haluaisit kokeilla?


Joogaa haluaisin kokeilla/harrastaa monipuolisemmin. Tällä hetkellä en vain suostu maksamaan superkalliita joogakoulumaksuja, kun maksan jo kuntokeskuksen kuukausimaksuja ja erinäisiä muita yksittäisempiä liikuntamaksuja. Enkä taas ole valmis luopumaan kuntokeskuksestani (sitähän jo kokeiltiin).

Vaikka harrastan varmasti jollain mittarilla aika monipuolisesti liikuntaa (kaikki viikko-ohjelmassani oleva ei ole tuossa suosikkitreeni-listassa), olen kuitenkin nihkeä kokeilemaan uusia lajeja (koska en ehdi), mutta nyt löysin oman salini valikoimasta ihan oman lajin, fitness fusionin, joka yhdistää pilatesta ja joogaa! Ihan huippua. Sen lähemmäs en juuri nyt joogaa pääse. Lisäksi vielä ihan mun lähellä ei ole joogakoulua ja lähimpään meno vaatisi liikkumista autolla tai julkisilla... Aikatauluni on aina tiukka ja treenaamisen pitää onnistua ilman kohtuutonta matkustelua. Tämä siis seuraava tekosyy.

Kysymykseni seuraavalle viidelle (Kaneli, Quantina, FaerieS, Outi, Lappis) ovat:

1. Paras stressin hallintakeinosi?
2. Ketä ihailet ja miksi?
3. Paras kevyt arkiruokareseptisi?
4. Paras treenibiisi juuri nyt?
5. Milloin liikuntaharrastuksesi alkoi ja miksi?

Hyvää yötä! Yö pakkaa päälle ja aivot on suhteellisen jumissa. Kiitos ja näkemiin <3

tAamu

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Pyöräilykausi avattu!

Päätin pitää tänään pyöräilykauden avajaiset. Ensimmäiseksi pakotin kannustin Miehen pumppaamaan talven aikana tyhjentyneet kumit viime yönä eilen illalla ja aamulla anivarhain kutsuin Kultaisen pyöräni kanssani pyöräilykauden avajaisiin. 

Kylläpä olimme molemmat onnellisia! Joo, soraa on ihan silmittömästi vielä, vaikka lyhyitä pätkiä onkin jo harjattu. Pari kuolemaa uhmaavaa jäätikön ylitystäkin matkalle mahtui, mutta jouhevasti kului noin 6 km mittainen työmatka ja kurvasin työpaikan pihaan voittajana! 




Hyvästi bussit, jotka ei koskaan ole aikataulussa (tai mun aikatauluni ei ole synkassa niiden aikataulujen kanssa) ja omalla autolla ruuhkassa jonottaminen. Tänä aamunakin ajoin motarin laitaa melkein autojonojen tahdissa (no ei siellä oikeasti ennen kahdeksaa vielä kauheita jonoja ole) ja kurvasin autojonon yli ylikulkusillan kautta. Voi Vapaus!

Olen siirtynyt murjottavasta jonottajasta onnelliseksi pyöräilijäksi! Suosittelen. Tekee mielialalle ihmeitä :)

tAamu

ps. Jos vain suinkin ehdin, pinkaisen fitness fusioniin tänäänkin! Pain is so close to pleasure!

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Tankilla käyty

Tällä hetkellä tuntuu, että elämässä on aika paljon kaikkee (tai hirveesti kaikkee). Kun haetaan kirjainneliöstä  asioita, joita elämässä eniten haluaa... Löydän vaivatta sanan vapaus (ja onnellisuus, rehellisyys). Kertonee jotain. Mutta nämähän on valintoja. Henkilö, joka haalii elämäänsä paljon asioita, on ajoittain kiireinen. Minä olen. 




Tänään tuli tankkauspäivä (vahingossa), eikä siinä mitään. Huomenna ohjelma on toisenlainen. Pienet päikkäritkin vetäisin. Olen ihan ässä nukkumaan. Nukun ihan missä vain! Olen nukkunut tunnin unet mökillä samalla sängyllä, jossa nuoriso katsoi (tähän katsomiseen kuuluu huutamista, ääneen nauramista ja sängyllä pomppimista) wipeoutia... Kun väsyttää, uni auttaa. Joten nyt on tulevaa tiukkaa viikkoa varten kerätty niin ravintoa kuin untakin! Antaa tulla, arki! Valmiina ollaan. 

Kiireen keskelle on mahtunut treeniäkin, joka kulkee hyvin nyt kun flunssa on kauas taaksejäänyttä elämää. Kävin tsekkaamassa Elixian fitness fusionin - wow! Suosittelen. Kuulemma ohjaajissa saattaa olla isojakin eroja, mutta meillä oli sijainen, joka kertoi ohjelmansa perustuvan voima joogaan - no tiiä hänestään, en ole koskaan voimajoogassa ollut, mutta ristus mikä reissu! Hiki virtasi ja olin sen jälkeen niin kipeä, ettei tosikaan. Pitkästä aikaa se loistava tunne, kun aamulla ei meinaa päästä vessan pöntöltä ylös (anteeksi mielikuva, mutta kaikki tietää sen tunteen... jos ette tiedä, niin eikun alavartalotreeni kehiin!). 




Loppuviikkoon on perinteisesti kuulunut myös pilates ja syvävenyttely. Fitness fusionin jälkeen oli todella tuskaa molemmat. Pilateksessa vatsalihakset kirkuivat vastaan ja venyttely sattui silmittömästi (mm sisäreidet), mutta meidän venyttelyohjaaja kyllä aina sanoo, että "tämän kuuluukin sattua" ja "ei tämän kuulukaan olla kivaa". Ilohan tästä hommasta tuleekin jälkeenpäin. Pilateksen jälkeen ruoto suoristuu jo ihan tunnin aikana, mutta etenkin syvävenyttelyn tulos tuntuu vasta pidemmällä aikavälillä. Parin päivän päästä yleensä havahtuu, että todella mulla kiertää veri hartioissa. Kyllä toki lihasten venyminen tuntuu heti, mutta ainakin mulla sellainen hyvä tunne vie päivän, kaksi.

Sairastamisen jälkeen en ole kunnon juoksulenkkiä tehnyt oikeastaan aikataulullisista seikoista johtuen - joo no olisin voinut nousta aikaisemmin ja juosta sen lenkin aamutuimaan, mutta sitä nyt en ole tehnyt. Yhtenä aamuna kävin kyllä vesijuoksemassa työkaverin kanssa (itseasiassa käymme lähes joka viikko). Siinä mun aamuaerobiset. Iltaisin on ollut niin paljon hyviä jumppia, ettei ole juoksemaan ehtinyt, mutta ensi viikko antaa varmasti mahdollisuuden siihenkin.

Jalkakäytävät ja rantatiet alkaa olla lähes sulat, mutta suurin osa talven hiekoituksista on vielä lakaisematta. Minun juoksuani tuo ei haittaa, kun juoksen lähes yksinomaan hiekkapohjaisilla reiteillä, mutta pyörän vieminen sepelin sekaan arveluttaa. Niin monena keväänä on rengas hajonnut... Ja kyllä mulla on sepelin kestävät vahvistetut ties-mitkä-renkaat - ei muuten kestä sepelillä ajoa. Ei vaan kestä. Eli hopihopi harjausmiehet ja -naiset! Päästään baanalle koko porukka!

Helposti rullaavaa arkea!

tAamu

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Vähän flunssaa

Viikon vaan. Vieläkin yskää, mutta vihdoin aamulla sellainen olo, että olen paranemassa. Välittömästi kone auki ja liikuntakeskuksen ohjelma esiin. Suunnitelmaa tekemään. Olen nimittäin ollut sen verran tukkoinen ja kerrankin fiksu, että ainoa harrastamani liikunta on ollut hitaita kävelylenkkejä koiran kanssa. Wuhuu! Näin vältytään jälkitaudeilta! (No ehkä en sitten kehu tällä yhtään enempää :))




Kevät jatkuu, vaikkei lämmintä vielä tullutkaan. Tänään paistaa aurinko, eilen satoi lunta... Mutta näillä mennään. Ei kai se enää toukokuussa voi lunta sataa. Eihän?

En ole käynyt vaa'alla, koska kaikista lupauksistani huolimatta sairastaessa annan itselleni kerta toisensa jälkeen luvan syödä herkkuja. Miksi? En tiedä. Miten sairastaessa muka olisi järkevää syödä epäterveellisesti? Ihan järjetöntä. Silloin nimenomaan pitää syödä vitamiineja ja voimistua, että toipuu. No näin minä kuitenkin ajattelen ja näin on aina meillä toimittu. Pyrin toimimaan omien lasteni kanssa paremmin eli tarjoamaan sairaalle mehuja, marjoja, hedelmiä, yms. terveellisiä herkkuja. Ja samaan aikaan aivopestä itseäni tästä epäterveellisestä tavasta toimia. Huomenna tai ylihuomenna voi jo huoletta mennä vaa'alle.

Mutta en sen kummemmin stressaa asiasta enkä pidä toimintaani mitenkään repsahduksena kunhan nyt vaan jälleen kerran haettiin järkevän toiminnan rajoja. Terveellinen syöminen ja siihen palaaminen on taas ollut itsellekin helpotus. Tämä vaan on mulle paras tapa syödä. Käsittämätöntä, miten hyvältä herkut voivat maistua suussa, mutta miten paljon parempi olo on ilman turhaa hiilarilastia.

Tänään lähden salille ja huomenna katsotaan sitten joko olisi aika hölkötellä varovasti. Paitsi juoksemista on jo ikävä juoksukavereita! Jos kerta se mihin keskittyy, lisääntyy, keskityn siihen juoksemiseen. Ja hyvään oloon näin yleensäkin.

Aurinkoa!

tAamu

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Ja voittaja on...

Tauti alkaa taipua ja minä selvitä voittajana. Reilun viikon allergialääkityksellä saattaa myös olla osansa tässä sopassa. Suhtauduin hieman ylimielisesti kevään tuloon taasen ja sehän yleensä kostautuu. Oireet kuitenkin hyvin vaatimattomalla tasolla. 

Eli taidan selvitä taudista voittajana. Eipä tässä kyllä mitään muita vaihtoehtoja olla ajateltukaan.

Juoksemaan mieli tekee jo kovasti. Olen saanut useammalta taholta kiellon moiseen vielä vähään aikaan. Muun muassa sellaisilta tahoilta, joita ei ikinä saisi itseään komennella! Mutta otan huolenpidon ystävällisesti hymyillen vastaan ja murisen vai mielessäni. Ja maltan hetken. 

Samaan aikaan olen lukenut blogistaniasta ja saanut useita henkilökohtaisia viestejä erilaisista juoksuonnistumisista. Useampi on juossut niitä kymppejä solkenaan ja yksi on juossut ennätyksensä matkassa tunnissa... Mä olen istunut sohvalla, katsonut ensimmäisen tuotantokauden Solsidania, lukenut kaksi hyvää kirjaa ja neulonut muutamat sukat... Hyviä, mukavia asioita kaikki, mutta kun mä olisin halunnut juosta...

Eipä siinä mitä. Niillä mennään mitä on ja viimeistään lauantaina on juoksulenkin vuoro. Siinä välissä aloitus kävelylenkeillä, pilateksella ja syvävenyttelyllä. Ihanaa alkaa suunnittelemaan taas liikkumisia digiboxin tallenteiden selailun sijaan! 

Ja kymmenen päivän sääennuste näyttää hyvältä! 





Ei tässä ole meinattukaan periksi antaa, mutta kuva on niin ihanan värinen, että jo siksi...

Iloa ja valoa! Kevät on täällä.

tAamu

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Ruma sana

Seuraa hirveetä marinaa ja valitusta. Siis olen kipeä. Mulla on flunssa. On kevät ja siitepölyt ja sitten ihan tavallinen kurkunpään tulehdus ja räkätauti. Siis niin epäreilua! Että ihan flunssa tuli... Mur!

Kyllähän mä ymmärrän, että maailman kaikkeuden kannalta puhutaan vielä melko pienestä vastoinkäymisestä, mutta mun kaikkeuteni on vaarassa, kun en pääse liikkumaan. Lisäksi läheiset joutuu kärsimään mun valituksesta ja itsesäälistä. 

Koska mä en koskaan mitään usko, enkä omalla kohdallani osaa ajatella järkevästi kävin aamulla koiran kanssa kävelylenkillä. Käyttäjiä olisi ollut eikä koirallakaan vielä ollut kiire, mutta minähän paukkasin ulos. Siellä on niin taivaallinen ilma. Jalkakäytävät ovat jo pitkiä matkoja sulat. Ihanaa! 

Vaikea sanoa, kumpi vuosi enemmän silmät vai nenä... Mä yskin niin, että muut ulkoilijat vaihtoi kadun puolta. Mutta kävelin kuitenkin hetken auringossa. Kiitos siitä! 




Palaan sohvalle kirjan kanssa.

Ja ehdottomasti yksi parhaita aprillipäivän uutisia löytyy Yoga Nordic Espoon facebook-sivuilta.

tAamu (-parka :P)